Kustaa Pihlajamäki
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Kustaa Pihlajamäki | |||
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten vapaapaini | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Pariisi 1924 | 56 kg | |
| Kultaa |
Berliini 1936 | 61 kg | |
 Hopeaa |
Amsterdam 1928 | 61 kg | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Tukholma 1934 | 61 kg | |
| Kultaa |
Bryssel 1935 | 61 kg | |
| Hopeaa |
Budapest 1931 | 66 kg | |
| Hopeaa |
München 1937 | 61 kg | |
| Miesten kreikkalais-roomalainen paini | |||
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Tukholma 1930 | 61 kg | |
| Kultaa |
Praha 1931 | 61 kg | |
| Kultaa |
Helsinki 1933 | 61 kg | |
| Kultaa |
Rooma 1934 | 61 kg | |
| Kultaa |
Pariisi 1937 | 61 kg | |
| Kultaa |
Tallinna 1938 | 61 kg | |
| Kultaa |
Oslo 1939 | 61 kg | |
Kustaa Kustaanpoika Pihlajamäki (17. huhtikuuta 1902 Nurmo – 10. helmikuuta 1944 Helsinki) oli suomalainen painija ja kaksinkertainen olympiavoittaja. Pihlajamäkeä voidaan pitää yhtenä kaikkien aikojen parhaista kevyiden sarjojen painijoista.
Pihlajamäen vanhemmat olivat maanviljelijä Kustaa Pihlajamäki ja Maria Matilda Tervala. Pihlajamäki oli todellisesta painisuvusta, hänen veljensä Paavo ja Arvi olivat molemmat Suomen mestareita ja serkku Hermanni olympiavoittaja. Tuoreimmista painijoista Juha Ahokas on Pihlajamäelle sukua. Pihlajamäen puoliso vuodesta 1926 oli Maija Kaunismäki.
Suomen vapaapainimestaruuden Pihlajamäki voitti ensimmäisen kerran 1924, olympiakultaa hän voitti kahdesti eli 1924 ja 1936. Vuoden 1928 olympialaisissa hän oli hopealla ja Los Angelesissa 1932 hänen sijoituksensa oli viides. Hän voitti olympiamitalien lisäksi kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan mestaruuden seitsemän kertaa ja vapaapainin kahdesti. Suomen mestaruuksia Pihlajamäellä oli 29, viimeisen niistä hän otti höyhensarjassa 61 kg lokakuussa 1943 41-vuotiaana. Maaotteluissa Pihlajamäki edusti Suomea kolmisenkymmentä kertaa, painien niissä yhteensä 41 ottelua, joista hän hävisi vain kolme.
Pihlajamäki oli siviiliammatiltaan poliisi, vuodesta 1925 ylikonstaapeli Helsingin poliisilaitoksessa. Siirryttyään Pohjanmaalta Helsinkiin hän edusti Helsingin Kilpa-Veljiä ja Helsingin Poliisi-Voimailijoita. Pihlajamäki kuoli vain 41-vuotiaana umpilisäkkeen puhkeamisesta seuranneeseen vatsakalvontulehdukseen.
Saavutuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Olympiakultaa Pariisi 1924 (sarja 56 kg) ja Berliini 1936 (61 kg)
- Olympiahopeaa Amsterdam 1928
- Viides Los Angeles 1932
- Seitsemän Euroopan mestaruutta kreikkalais-roomalaisessa painissa (1930, 1931, 1933, 1934, 1937, 1938 ja 1939), kaksi vapaapainissa (1934 ja 1935), kaksi vapaapainin EM-hopeaa (1931 ja 1937)
- Suomen Urheilulehden kultamitali vuonna 1934
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kustaa Pihlajamäki – Sports Reference LLC. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 584. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Juha Kanerva: Pihlajamäki, Kustaa (1902–1944) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| ||||||||||||||
